Itä-Aasian ulkopuolella

Länsimainen vastaanotto

Pekingissä toiminut jesuiitta lähetti Leibnizille kuvaajan kuudestakymmenestäneljästä heksagrammista, ja tämä tunnisti siinä oman binääriaritmetiikkansa. Kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin sama teos oli myyntimenestys San Franciscossa. Harvalla tekstillä kääntämisen prosessi on muovannut luonnetta yhtä perinpohjaisesti.

12
virtausta
12
vaikuttajaa
300
vuotta lännessä

Virtaukset

Jokainen sukupolvi löysi teoksesta jotakin uutta: todisteen kristillisestä ilmoituksesta, itämaisen logiikan kuriositeetin, psykologisen apuvälineen, vastakulttuurin oraakkelin ja lopulta pronssikautisen historiadokumentin.

✝️

Jesuiittojen figurismi

Peking ja Pariisi 1600- ja 1700-luku

Vähemmistö jesuiittalähettiläistä väitti Kiinan klassikoiden säilyttäneen turmeltuneen muiston raamatullisesta ilmoituksesta ja etsi heksagrammeista viitteitä patriarkkoihin. Rooma ei hyväksynyt ajatusta, mutta hanke synnytti silti ensimmäisen vakavan eurooppalaisen kosketuksen tekstiin.

🔟

Binääriaritmetiikka

Hannover 1701–1703

Joachim Bouvet lähetti Leibnizille Fu Xin mukaan nimetyn 64 heksagrammin järjestelmän. Leibniz huomasi, että katkoviivojen lukeminen nollana ja yhtenäisten ykkösenä tuottaa järjestyksessä luvut nollasta kuuteenkymmeneenkolmeen. Hän piti tätä muinaisena vahvistuksena omalle järjestelmälleen.

📘

Ensimmäiset käännökset

Britannia ja Eurooppa 1800-luku

Thomas McClatchien vuoden 1876 laitos ja James Leggen vuoden 1882 käännös Sacred Books of the East -sarjassa toivat koko tekstin englanniksi. Legge piti teosta itselleen vieraana ja totesi sen suoraan, mikä myös näkyy lopputuloksessa.

📙

Wilhelmin ja Baynesin laitos

Saksa ja Yhdysvallat 1924 ja 1950

Richard Wilhelmin saksankielinen käännös syntyi yhteistyössä oppinut Lao Naixuanin kanssa, ja Cary F. Baynes käänsi sen englanniksi Jungin esipuheen kera. Siitä muodostui lännen vakiintunut perusteos, joka määritteli pitkälti sen, millaisena länsimaiset lukijat Muutosten kirjan mieltävät.

🎲

Synkronisiteetti

Zürich 1930–1950-luku

Jungin esittelemä akasaalinen eli syy-seuraussuhteeton rinnakkaisuusperiaate, jonka hän kehitti osittain selittämään havaintojaan Muutosten kirjan käytöstä. Se tarjosi länsimaisille lukijoille viitekehyksen ottaa oraakkeli vakavasti ilman perinteiseen ennustamiseen sitoutumista.

🎼

Sattuma taiteen menetelmänä

New York 1951 alkaen

John Cage käytti heksagrammien heittoa äänenkorkeuden, keston ja dynamiikan määrittämiseen teoksessaan Music of Changes sekä useissa myöhemmissä töissään. Hän muutti kirjan sävellysinstrumentiksi ja vaikutti kokonaiseen taiteilijoiden ja koreografien sukupolveen.

📗

I Ching kaunokirjallisuudessa

Eurooppa ja Amerikka 1900-luku

Philip K. Dick kysyi neuvoa teokselta kirjoittaessaan romaania Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle), jossa myös kirjan hahmot kääntyvät sen puoleen. Hesse, Borges ja monet muut ottivat sen osaksi teoksiaan, ja siitä muodostui tunnistettava elementti sodanjälkeisessä kirjallisuudessa.

🌻

Vastakulttuuri

Yhdysvallat ja Eurooppa 1960- ja 1970-luku

Wilhelmin ja Baynesin laitos myi valtavia määriä lukijoille, joilla ei ollut kiinnostusta sinologiaan. Teos vakiinnutti asemansa zenin, vedantan ja psykedeelien rinnalla, ja suuri osa lännen I Ching -tuntemuksesta juontaa juurensa tähän aikakauteen.

🔺

Länsimainen okkultismi

Britannia ja Eurooppa 1900-luku

Aleister Crowley käytti Muutosten kirjaa pääasiallisena oraakkelinaan vuosikymmeniä ja pyrki rinnastamaan heksagrammit kabbalistiseen Elämän puuhun. Tätä synteesiä sovelletaan edelleen osassa länsimaista esoteerista kenttää.

🧬

Geneettisen koodin analogia

Eurooppa ja Amerikka 1970-luvulta alkaen

Kuudenkymmenenneljän heksagrammin ja kuudenkymmenenneljän DNA-kodonin vastaavuus synnytti kirjallisuudenhaaran, jossa nämä kaksi järjestelmää pyrittiin yhdistämään. Kyseessä on pikemminkin numerologia kuin biologia, mutta rinnastuksen sitkeys tekee asian toteamisen tarpeelliseksi.

🏺

Käsikirjoituslöydöt

Kiina 1973 alkaen

Mawangduin silkkikäsikirjoitukset sekä myöhemmät löydöt Guodianista ja muualta toivat esiin varhaisempia versioita, joissa heksagrammijärjestys ja tekstivariantit poikkeavat perinteisestä. Nämä löydöt muuttivat perusteellisesti tutkijoiden käsityksen teoksen synnystä.

🔬

Historiallinen käänne

Britannia ja Amerikka 1980-luvulta alkaen

Richard Rutt, Edward Shaughnessy, Richard J. Smith ja muut tutkijat ryhtyivät lukemaan Zhouyita pronssikautisena ennustustekstinä viisauskirjan sijaan. Heidän käännöksensä poikkeavat hätkähdyttävän paljon Wilhelmin versiosta.

Vaikuttajat

Lähetyssaarnaajia, matemaatikoita, kääntäjiä, psykologi, teosta työmenetelmänään käyttäneitä taiteilijoita sekä sinologeja, jotka palauttivat tekstin sen alkuperäisille juurille.

Joachim Bouvet

1656–1730 Ranska ja Peking

Jesuiittalähettiläs, Kangxi-keisarin hovin matemaatikko ja johtava figuristi. Hän oli vuosia kirjeenvaihdossa Leibnizin kanssa ja lähetti tälle heksagrammikaavion, josta oivallus binäärijärjestelmän kytköksestä sai alkunsa.

Gottfried Wilhelm Leibniz

1646–1716 Hannover

Oli kehittänyt binääriaritmetiikan jo ennen kuin Bouvet'n kaavio saapui vuonna 1701. Hän piti Fu Xin järjestystä riippumattomana muinaisena vahvistuksena keksinnölleen ja julkaisi aiheesta tutkielman, mikä toi Muutosten kirjalle ensimmäisen jalansijan Euroopan aatehistoriassa.

Thomas McClatchie

1812–1885 Shanghai

Anglikaaninen lähetyssaarnaaja, joka laati teoksen ensimmäisen kokonaisen englanninnoksen vuonna 1876 tulkiten tekstiä vertailevan mytologian läpi. Legge ei pitänyt käännöksestä, ja nykyisin sitä luetaan lähinnä aatehistoriallisena kuriositeettina.

James Legge

1815–1897 Skotlanti, Hongkong ja Oxford

Viktoriaanisen ajan merkittävin kiinalaisten klassikoiden kääntäjä, jonka vuoden 1882 Yi King ilmestyi Sacred Books of the East -sarjassa. Hän työskenteli kurinalaisesti teoksen parissa, jota piti turhauttavana, ja hänen käännöksensä on yhä arvokas kirjaimellisuutensa vuoksi.

Lao Naixuan

1843–1921 Qingdao

Kiinalainen oppinut, joka opetti Muutosten kirjaa Richard Wilhelmille useiden vuosien ajan käyden tekstin läpi säe säkeeltä. Wilhelmin käännös heijastaa yhtä lailla Laon opetusta kuin Wilhelmin omaa tutkimustyötä.

Richard Wilhelm

1873–1930 Qingdao ja Frankfurt

Sinologiksi ryhtynyt lähetyssaarnaaja, joka vietti yli kaksikymmentä vuotta Kiinassa ja käänsi Muutosten kirjan saksaksi vuonna 1924. Hänen käännöksensä tulkitsee teosta konfutselaisen kommentaariperinteen valossa ja on muovannut länsimaista käsitystä enemmän kuin mikään muu teos.

Cary F. Baynes

1883–1977 Yhdysvallat

Kääntäjä ja analyyttinen psykologi, joka käänsi Wilhelmin saksankielisen tekstin englanniksi vuonna 1950 julkaistuun laitokseen. Hänen huolellisen työnsä ansiosta kirja tavoitti englanninkielisen maailman helposti lähestyttävässä muodossa.

C. G. Jung

1875–1961 Zürich

Kysyi neuvoa Muutosten kirjalta vuosikymmenten ajan ja kirjoitti esipuheen Baynesin laitokseen, jossa hän heittää heksagrammin itse teoksen tulevaisuudesta. Hänen käsitteensä synkronisiteetista syntyi osittain selittämään näitä kokemuksia.

Hellmut Wilhelm

1905–1990 Saksa ja Seattle

Richard Wilhelmin poika ja ammattisinologi, jonka luennot ja esseet toivat länteen ensimmäisen perusteellisen tieteellisen kuvauksen Muutosten kirjan rakenteellisesta toiminnasta.

John Cage

1912–1992 New York

Käytti heksagrammien heittoa sävellysratkaisujen tekemiseen vuoden 1951 Music of Changes -teoksesta alkaen ja jatkoi menetelmän käyttöä neljänkymmenen vuoden ajan. Hänen ansiostaan teoksella on pysyvä sija 1900-luvun musiikin historiassa.

Philip K. Dick

1928–1982 Kalifornia

Kääntyi Muutosten kirjan puoleen kirjoittaessaan romaania Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle), jonka hahmot tekevät samoin, ja kertoi myöhemmin oraakkelin ohjanneen juonen kulkua. Romaani voitti Hugo-palkinnon vuonna 1963.

Edward L. Shaughnessy

s. 1952 Chicago

Varhaisten kiinalaisten käsikirjoitusten johtava länsimainen tutkija, joka käänsi Mawangduin Muutosten kirjan ja on selvittänyt keskeisesti tekstin muotoa ennen vakiintuneen laitoksen syntyä.

Kirja, joka muuttuu lukijoidensa mukana

Muutosten kirjan länsimainen historia on vastaanoton oppitunti. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset lukijat löysivät kultakin aikakaudelta teoksen, jota olivat valmiita etsimään. Nämä eri tulkinnat tiivistävät länsimaisen aatehistorian kolme vuosisataa: todisteen raamatullisesta ilmoituksesta, itämaisen logiikan kuriositeetin, psykologisen työvälineen, vastakulttuurin oraakkelin ja lopulta pronssikautisen dokumentin uhreista ja sodankäynnistä.

Leibniz ja binäärijärjestelmän kaavio

Ensimmäinen vakava eurooppalainen kosketus syntyi Pekingin jesuiittalähetyksen kautta. Figuristeina tunnetut lähetyssaarnaajat uskoivat Kiinan klassikoiden kätkevän turmeltuneen muiston raamatullisesta ilmoituksesta ja etsivät muinaisista teksteistä viitteitä siitä. Vaikka Rooma suhtautui ajatukseen torjuvasti eikä siitä tullut lähetystyön virallista linjaa, hanke käynnisti Muutosten kirjan ensimmäisen pitkäkestoisen tutkimuksen Euroopassa.

Kangxi-keisarin hovin matemaatikkona toiminut Joachim Bouvet kävi vuosia kirjeenvaihtoa Leibnizin kanssa ja lähetti tälle vuonna 1701 kaavion kuudestakymmenestäneljästä heksagrammista Fu Xin nimiin kirjatussa järjestyksessä. Leibniz oli jo kehittänyt binääriaritmetiikan. Lukemalla katkoviivat nolliksi ja yhtenäiset viivat ykkösiksi hän havaitsi, että asetelma muodostaa kokonaisluvut nollasta kuuteenkymmeneenkolmeen täsmällisessä järjestyksessä.

Leibnizin tulkinta heijasti omaa aikaansa: hän piti kaaviota muinaisena vahvistuksena sille, että vanha sivilisaatio oli oivaltanut saman totuuden. Nykytutkimus on osoittanut, että Shao Yongin 1000-luvulla laatima järjestys syntyi toistuvasta binäärisestä jakamisesta kosmologisista syistä, ei aritmetiikkana. Muodollinen vastaavuus on silti tarkka, ja se antoi Muutosten kirjalle ensimmäisen kiinnekohdan eurooppalaisessa ajattelussa.

Käännöstyö

Thomas McClatchie julkaisi ensimmäisen kokonaisen englanninnoksen vuonna 1876, luettuna vertailevan mytologian läpi tavalla, joka ei ole kestänyt aikaa. James Leggen vuonna 1882 Sacred Books of the East -sarjassa ilmestynyt käännös oli huomattavasti perusteellisempi hanke. Legge piti teosta itselleen vieraana, myönsi sen suoraan ja tuotti version, jonka kirjaimellisuus tekee siitä edelleen käyttökelpoisen.

Ratkaiseva murros liittyy Richard Wilhelmiin. Tutkijaksi ryhtynyt lähetyssaarnaaja vietti Kiinassa yli kaksikymmentä vuotta ja opiskeli Muutosten kirjaa perinteisen koulutuksen saaneen Qing-oppineen Lao Naixuanin johdolla käyden tekstiä läpi vuosia. Hänen saksankielinen käännöksensä ilmestyi vuonna 1924, Cary F. Baynes käänsi sen englanniksi, ja vuoden 1950 Bollingen-laitos sisälsi Jungin esipuheen.

Tämän laitoksen vuoksi useimmat länsimaiset lukijat mieltävät Muutosten kirjan filosofiseksi viisauskirjaksi jalon ihmisen elämäntavasta. Wilhelm välitti konfutselaista kommentaariperinnettä uskollisesti, mutta se oli vain yksi tulkintalinja muiden joukossa. Zhou-kauden oraakkeli ei olisi tunnistanut teosta tällaiseksi.

Jung ja synkronisiteetti

Jung kysyi neuvoa teokselta vuosikymmenten ajan ja pohti perusteellisesti, miksi se vaikutti toimivan. Hänen esipuheensa Baynesin laitokseen sisältää poikkeuksellisen ratkaisun: hän heittää heksagrammin kysyen, mitä kirjalla itsellään on sanottavaa esittelystään englanninkieliselle maailmalle, ja raportoi saamansa vastauksen.

Hänen käsitteensä synkronisiteetista eli akasaalisesta rinnakkaisuusperiaatteesta, joka yhdistää psyykkisiä tiloja ja ulkoisia tapahtumia ilman syy-seuraussuhdetta, kehitettiin osittain selittämään tätä ilmiötä. Piti ajatuksesta tai ei, sillä oli selkeä historiallinen merkitys. Se tarjosi koulutetuille länsimaisille lukijoille tavan ottaa oraakkeli vakavasti ilman taikauskoon vajoamista ja vaikutti ratkaisevasti siihen, että kirjaa alettiin pitää psykologisena työvälineenä ennustuskirjan sijaan.

Kirja työmenetelmänä

Vuodesta 1951 alkaen John Cage käytti heksagrammien heittoa äänenkorkeuden, keston ja dynamiikan valintaan Music of Changes -teoksesta alkaen ja jatkoi käytäntöä neljänkymmenen vuoden ajan. Tavoitteena ei ollut ennustaminen vaan henkilökohtaisen maun karsiminen sävellystyöstä. Cagen kautta menetelmä levisi Merce Cunninghamille, Jasper Johnsille ja laajalle taiteilijapiirille.

Philip K. Dick kääntyi Muutosten kirjan puoleen kirjoittaessaan romaania Oraakkelin kirja (The Man in the High Castle), jossa myös henkilöhahmot konsultoivat teosta, ja totesi myöhemmin oraakkelin määränneen juonen kulun. Romaani palkittiin Hugo-palkinnolla vuonna 1963.

Seuraavaksi saapui vastakulttuuri, ja Wilhelmin ja Baynesin laitos saavutti myyntilukuja, joihin mikään tieteellinen käännös ei tavallisesti yllä. Kahdenkymmenen vuoden ajan se kuului vakiovarusteisiin zenin, vedantan ja psykedeelien rinnalla, ja juuri silloin muodostui valtaosa lännen tuntemuksesta teosta kohtaan.

Historiallinen käänne

Kaksi tekijää käänsi tutkimuksen suunnan. Arkeologia toi päivänvaloon tekstin vanhempia kerrostumia: vuonna 1973 löydetyt Mawangduin silkkikäsikirjoitukset sisälsivät poikkeavan heksagrammijärjestyksen ja useita tekstivariantteja, ja Guodianin ja muiden kohteiden myöhemmät löydöt toivat lisää aineistoa.

Samaan aikaan uusi tutkijasukupolvi ryhtyi lukemaan Zhouyita sellaisena kuin se todellisuudessa näyttäytyy, pronssikautisena ennustusten kirjana. Richard Rutt nimesi teoksensa alaotsikon juuri näin. Edward Shaughnessy tutki käsikirjoituksia ja Richard J. Smith kirjoitti vakiintuneen kulttuurihistorian. Heidän käännöksensä näyttävät hätkähdyttävän erilaisilta kuin Wilhelmin teksti: vähemmän filosofiaa, enemmän karjaa, sotavankeja, uhreja ja sotaretkiä.

Kaksi todellista kirjaa

Länsimaisilla lukijoilla on nykyään käytettävissään kaksi hyvin erilaista Muutosten kirjaa, ja kumpikin niistä puolustaa paikkaansa.

Ensimmäinen on vakiintunut klassikko sellaisena kuin Itä-Aasiassa luettiin sitä kaksi tuhatta vuotta, Kymmenen siiven ja konfutselaisten kommentaarien kerrostamana, kirjana toiminnasta ja elämäntilanteista. Se on Wilhelmin kirja ja vastaa sitä, mitä perinne itse pääosin Muutoksilla tarkoitti.

Toinen on Zhou-kauden teksti sellaisena kuin se oli ennen tämän tulkintakerroksen syntyä: niukkasanainen, usein vaikeaselkoinen ja sidoksissa uhreihin, metsästykseen ja sotaan. Se on Ruttin ja Shaughnessyn kirja, ja se on lähempänä sitä, mitä alun perin kirjoitettiin.

Vanhemman kerrostuman suosiminen ei tee lukutavasta automaattisesti aidompaa. Muutosten kirja on ollut filosofinen klassikko huomattavasti pidempään kuin se oli pronssikautinen käsikirja, ja tulkintaperinne on olennainen osa itse teosta. Lukijan on kuitenkin hyvä tietää, kumpi näistä teoksista hänellä on käsissään, mitä useimmat laitokset eivät kerro.

Usein kysytyt kysymykset

Kaikki I Chingin koulukunnat

Viimeisimmät julkaisut

Löydä tarot-korttien muinaiset viisaudet ja avaa henkisen matkasi salaisuudet. Blogimme on porttisi ymmärtämään tarot-lukemisen rikasta symboliikkaa, merkityksiä ja käytännön sovelluksia.