ᚘ

Ifín

alun perin P-kirjain; myöhemmin piikki tai karviainen

Asia, joka luotiin tiettyä tarkoitusta varten ja siirrettiin sitten toiseen tehtävään

Ogham-merkit esitetään Unicodessa vaakasuoraan vasemmalta oikealle. Pystykivissä kirjaimet kulkevat alhaalta ylöspäin kiven särmää pitkin, joten tämä rivi on pikemminkin käytännöllinen esitystapa kuin tarkka näköispainos.

Sound
io alun perin /p/; myöhemmin diftongi io
Sijainti
24
Group
The forfeda
Root meaning
latinan sanasta pinus (mänty tai piikki), josta juontuu sen alkuperäinen nimi Pín
Medieval tree gloss
karviainen (liitetty mukaan sen jälkeen, kun kirjain oli nimetty uudelleen)
Unicode
U+1698
Ajoitus
Syrjäytetty
Kyllä / Ei
Rooli on muuttunut

Oikeinpäin

  • lainattu äänne
  • uudelleenmääritelty rooli
  • vanhentuminen
  • piikki
  • se mikä oli tarpeen ja sitten ei enää ollut
  • korvaaminen
  • tuontitavara

In the rune poems

milsem fedo

puista makein: sama ilmaus kuin Collilla, mikä osoittaa forfeda-kenningien epävakaisuuden

Bríatharogam Morainn mac Moín · Ifín
käsikirjoitusten luennat tälle kirjaimelle ovat epävakaita

luotettavaa toista kenningiä ei ole säilynyt

Bríatharogam Maic ind Óc · Ifín

Iirin kielessä ei ollut P-kirjainta

Tämä on se tosiasia, jota ratkaisemaan kirjain luotiin, ja se on varsin erikoinen.

Kantaindoeurooppalainen *p katosi kelttiläisistä kielistä kokonaan: se hävisi jättämättä jälkeensä mitään. Latinan sanaa pater vastaa muinaisirlannin athair ja latinan sanaa piscis iirin íasc. Alkukonsonantti on yksinkertaisesti poissa.

Niinpä varhaiskantairlannissa ei ollut lainkaan /p/-foneemia, eikä kaksikymmentä kirjainta käsittävä aakkosto siten tarvinnut P-kirjainta tai sisältänyt sellaista. Iirin kielen kirjoittamiseen tämä ei ollut mikään puute.

Sitten saapui kristinusko ja sen myötä latina: Patricius, pascha, popul, pennit. Nämä olivat jatkuvassa käytössä olevia P-kirjaimen sisältäviä sanoja, joita aakkostolla ei voinut mitenkään kirjoittaa.

Niinpä luotiin uusi kirjain. Se sai nimekseen Pín, latinan sanasta pinus (mänty tai piikki). Nimi valittiin akrofonisesti, sillä se alkaa äänteellä, jota kirjaimen oli määrä kantaa. Lainattu sana lainatulle äänteelle.

Ja sitten se vietiin pois

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, on oghamin käsikirjoitushistorian valaisevin vaihe.

Keskiajan kirjurit halusivat forfeda-merkkien muodostavan siistin viidennen aicmen, joka heijastaisi neljättä ryhmää: viisi kirjainta, kaikki vokaaleja, vokaalisarjan mukaisesti. Todellisuudessa forfeda-merkit eivät olleet mitään sellaista, vaan käytännön tarpeisiin tilapäisesti luotu sekalainen kokoelma konsonantteja ja diftongeja.

Epäjärjestyksen hyväksymisen sijaan kirjurit määrittelivät ne uudelleen. Ébadista, joka oli aidoissa kivissä edustanut /k/-äännettä, tuli ea. Ja Pín, joka oli olemassa vain ja ainoastaan P-kirjaimen kirjoittamista varten, riisuttiin tästä arvosta, sille annettiin diftongi io ja se nimettiin uudelleen Ifíniksi.

Kirjaimisto oli ratkaissut todellisen ongelman ja purki sitten ratkaisun symmetrian nimissä.

Tämä jätti aakkoston jälleen ilman P-kirjainta. Niinpä oli keksittävä vielä yksi kirjain juuri mitätöidyn tilalle: Peith, muokattu Beithe, jota kutsuttiin nimellä beithe bog eli pehmeä koivu.

Tämä ketju (tarve, ratkaisu, siistiminen, sama tarve uudelleen, toinen ratkaisu) antaa selkeimmän kuvan siitä, mitä käsikirjoitusperinteessä todellisuudessa tehtiin tälle aakkostolle. Symmetria oli tärkeämpää kuin toimivuus, sillä tuohon aikaan kukaan ei enää kirjoittanut kirjaimistolla mitään.

Karviainen

Uuden nimen ja uuden äännearvon myötä Ifín tarvitsi puun, ja sille määrättiin karviainen, ispín tai sen rinnakkaismuodot.

Perustelu vaikuttaa pikemminkin foneettiselta kuin semanttiselta: Ifín ja ispín muistuttavat äänneasultaan toisiaan tarpeeksi herättääkseen mielleyhtymän. Kyseessä on etymologian korvikkeeksi asetettu sanaleikki.

Kenningit ovat vastaavasti epävakaita. Useimmin liitetty säe, milsem fedo (puista makein), on sama ilmaus, jonka Bríatharogaim antaa Collille eli pähkinäpensaalle. Ilmaus joko siirtyi ajan myötä tai kirjuri täytti puuttuvan kohdan järjestelmässä jo valmiina olevalla säkeellä.

Tämä päällekkäisyys on huomionarvoinen siksi, mitä se kertoo forfeda-merkeistä yleensä. Näillä lisäkirjaimilla ei ole samaa kolminkertaista ja itsenäistä kenning-perinnettä kuin kahdellakymmenellä perusmerkillä. Niiden kenningit ovat katkelmallisia, keskenään ristiriitaisia ja toisinaan muualta lainattuja, sillä ne eivät koskaan kuuluneet siihen muistijärjestelmään, jota varten Bríatharogaim alun perin luotiin.

Tulkinnassa

Kirjaimella ei ole vakiintunutta perinteistä merkitystä, ja kuka tahansa sellaista varmuudella tarjoava rakentaa sen itse.

Se, mitä kirjaimen historia tukee, on poikkeuksellisen täsmällistä ja käytännöllistä: asia, joka luotiin todelliseen tarpeeseen ja siirrettiin sitten pois tehtävästään. Ifín on toimiva ratkaisu, joka poistettiin käytöstä syistä, joilla ei ollut mitään tekemistä sen toimivuuden kanssa, ja korvattiin toisella ratkaisulla, joka teki täsmälleen saman asian.

Pöydässä tämä merkitsee roolia, jonka joku toinen on määritellyt uudelleen oman siisteystarpeensa vuoksi, tai henkilöä tai järjestelyä, joka siirretään sivuun sen ollessa vielä täysin toimintakykyinen. Tämä on todellinen ja yleinen tilanne, eikä mikään muu aakkoston kirjain kuvaa sitä.

Pinus-sanasta kumpuava piikkimerkitys on käytettävissä toissijaisena luentana, ja karviainen on tarjolla, mikäli halutaan käyttää keskiaikaista tulkintaa. Molemmat on syytä nimetä selkeästi.

Questions to sit with

  • Mikä toimi moitteettomasti, mutta siirrettiin toiseen tehtävään syistä, jotka eivät liittyneet sen toimivuuteen?
  • Siistitäänkö tässä jotakin hyödyllisyyden kustannuksella?
  • P-kirjain poistettiin ja sitten jouduttiin keksimään toinen sen tilalle. Minkä aiot purkaa vain huomataksesi tarvitsevasi sitä pian uudelleen?

Usein kysytyt kysymykset

Koska iirin kieli oli kadottanut kyseisen äänteen kokonaan. Kantaindoeurooppalainen *p katosi kelttiläisistä kielistä: latinan sanaa pater vastaa muinaisirlannin athair ja sanaa piscis iirin íasc. Niinpä varhaiskantairlannissa ei ollut /p/-äännettä, eikä kaksikymmentä kirjainta käsittävä aakkosto tarvinnut sille merkkiä. Kristinuskon myötä kieleen tuli latinalaisia sanoja, kuten Patricius ja pascha, joita ei voitu kirjoittaa ilman uutta kirjainta.

Koska keskiajan kirjurit halusivat forfeda-merkkien muodostavan siistin viidennen vokaaliryhmän (aicme), joka heijastaisi vokaalisarjaa. He määrittelivät kirjaimet tämän mukaisesti uudelleen, jolloin Pín menetti /p/-äännearvonsa, sai diftongin io ja nimettiin uudelleen. Symmetria asetettiin toimivuuden edelle.

Juuri mitätöidyn kirjaimen tilalle oli keksittävä uusi merkki: Peith, muokattu Beithe, jota kutsuttiin nimellä beithe bog eli pehmeä koivu. Ketju (tarve, ratkaisu, siistiminen, sama tarve uudelleen, toinen ratkaisu) havainnollistaa käsikirjoitusperinteen toimintatapaa, sillä tuolloin aakkostolla ei enää kirjoitettu mitään.

Ilmeisesti etymologian sijaan sanaleikin kautta: Ifín ja ispín muistuttavat toisiaan riittävästi herättääkseen mielleyhtymän. Sen kenningit ovat vastaavasti epävakaita, ja useimmin liitetty ilmaus milsem fedo (puista makein) on sama, jonka Bríatharogaim antaa Collille eli pähkinäpensaalle.

Mitään vakiintunutta perinteistä merkitystä ei ole säilynyt, joten jokainen luenta on rakennettu jälkikäteen. Kirjaimen historia tukee kuitenkin täsmällistä tulkintaa: asiaa, joka luotiin todelliseen tarpeeseen ja siirrettiin sitten toiseen tehtävään sen ollessa yhä toimiva. Pöydässä tämä osoittaa toisen henkilön siisteystarpeen vuoksi uudelleenmääriteltyä roolia tai toimivaa järjestelyä, joka puretaan siitä huolimatta.

Ogham

Viimeisimmät julkaisut

Löydä tarot-korttien muinaiset viisaudet ja avaa henkisen matkasi salaisuudet. Blogimme on porttisi ymmärtämään tarot-lukemisen rikasta symboliikkaa, merkityksiä ja käytännön sovelluksia.