Tiibetiläinen astrologia

Mitä tiibetiläinen astrologia on

Tiibetiläiset kutsuvat oppiaan nimellä tsi tai tsi-rig, laskemisen tieteeksi. Se ei kuitenkaan ole pelkkää matemaattista numeroiden pyörittämistä, vaan kokonaisvaltainen kosmologinen järjestelmä, joka yhdistää tähtitieteen, henkisen harjoituksen, uskonnollisen kalenterin ja perinteisen lääketieteen (Sowa Rigpa). Tsi tutkii sitä, miten kosmiset voimat ilmenevät ajassa ja miten ihminen voi elää tasapainossa luonnon ja oman karmansa kanssa. Sen avulla valitaan suotuisat ajat häille, kylvötöille, talonrakennukselle, lääkkeiden valmistukselle ja jopa vainajien hautajaisrituaaleille.

Perinne on tietoinen ja hedelmällinen synteesi. Tiibetiläiset astrologit eivät kieltäneet oppinsa ulkomaisia juuria, vaan jäsensivät sen kahteen suureen virtaan: valkoiseen astrologiaan (Kar-tsi), joka tuotiin Intiasta, ja mustaan astrologiaan (Nag-tsi), joka saapui Kiinasta. Näiden rinnalla elää ikivanha tiibetiläinen alkuperäisperinne, joka liittyy paikalliseen bön-uskontoon ja sen luonnonhenkiin.

Kolme lähdettä

Bön. Ennen buddhalaisuuden saapumista Tiibetin ylängöllä harjoitettiin bön-uskoa, jossa luonto oli täynnä eläviä voimia: maan jumaluuksia (sa-bdag), vesien henkiä (klu) ja ilman olentoja (gnyan). Vuodenajat, vuoret ja joet olivat pyhiä. Tästä perinnöstä tiibetiläinen astrologia peri syvän kiinnostuksen maantieteellisiin tabuihin ja rituaalisiin keinoihin lepyttää häiriintyneitä luonnonvoimia.

Kiina. Perinteen mukaan astrologian kiinalainen haara saapui Tiibetiin 600-luvulla, kun Tang-dynastian prinsessa Wencheng avioitui Tiibetin yhdistäneen kuningas Songtsen Gampon kanssa tuoden myötäjäisinään kiinalaisia klassikoita. Tästä virrasta omaksuttiin kaksitoista eläinmerkkiä, viisi elementtiä, I Chingin kahdeksan trigrammia (Parkha) sekä maagisen Lo Shu -neliön yhdeksän numeroruutua (Mewa). Koska oppi saapui idästä Kiinasta, jota tiibetiläiset kutsuivat »Mustaksi maaksi» (sen asukkaiden mustien vaatteiden mukaan), tätä suuntausta alettiin kutsua mustaksi astrologiaksi (Nag-tsi).

Intia. Toinen suuri aalto saapui 1000-luvulla buddhalaisuuden toisen käännösaallon mukana. Tärkein teksti oli Kalachakra Tantra (Ajan pyörän tantra), joka käännettiin sanskritista tiibetiksi vuonna 1027 jaa. Intiasta saatiin matemaattinen efemeridioppi, viisiosainen kalenteri (panchanga), 27 kuuhuonetta ja planeettojen liikkeiden laskenta. Koska Intiaa kutsuttiin »Valkoiseksi maaksi» (ihmisten valkoisten puuvillavaatteiden mukaan), tätä haaraa kutsuttiin valkoiseksi astrologiaksi (Kar-tsi).

Luostareista valtiotieteeksi

Seuraavien vuosisatojen aikana tiibetiläiset lamat ja lääkärit yhdistivät nämä kaksi haaraa saumattomaksi järjestelmäksi. Sakya-, Kagyu- ja Gelug-koulukuntien luostareihin perustettiin erityisiä astrologisia laitoksia. Merkittäviä teoreetikkoja olivat Kolmas Karmapa Rangjung Dorje (1284–1339) ja Shalu-luostarin Butön Rinchen Drub, jotka tarkensivat planeettaliikkeiden laskentakaavoja ja loivat perustan vuotuisille almanakoille.

Lopullisen muotonsa perinne sai 1600-luvun lopulla Viidennen Dalai Laman sijaishallitsijan, Desi Sangye Gyatson (1653–1705) alaisuudessa. Sangye Gyatso kirjoitti monumentaalisen teoksen Valkoinen berylli (Vaidurya dKar-po), josta muodostui koko Tiibetin virallinen astrologian oppikirja ja jonka kuvitetut lehtimandalat ovat maailmankuuluja mestariteoksia. Hän perusti Lhasaan lääketieteen ja astrologian laitoksen Men-Tsee-Khangin Chakpori-kukkulalle.

Kar-tsi ja Ajan pyörä

Kalachakra Tantra opettaa, että aika ilmenee kolmella toisiinsa kietoutuneella tasolla. Ulkoinen aika (phyi'i dus-kyi 'khor-lo) tarkoittaa kosmoksen makromaailmaa: Aurinkoa, Kuuta, planeettoja, vuodenaikoja ja galaktisia syklejä. Sisäinen aika (nang-gi dus-kyi 'khor-lo) tarkoittaa ihmiskehon mikromaailmaa: hengityksen kulkua, prana-energian liikettä 72 000 hienojakoisessa kanavassa ja mielen tiloja. Muu tai vaihtoehtoinen aika (gzhan-gyi dus-kyi 'khor-lo) tarkoittaa henkistä tantrista harjoitusta, jolla ihminen vapauttaa itsensä ulkoisen ja sisäisen ajan kahleista ja saavuttaa valaistumisen.

Valkoinen astrologia (Kar-tsi) seuraa intialaisen panjangan viittä perinteistä tekijää: viikonpäivää (gza'), kuupäivää (tshes), kuuhuonetta (rgyu-skar), joogaa (sbyor-ba) ja karanaa (byed-pa). Lisäksi se laskee auringon- ja kuunpimennykset matemaattisella tarkkuudella.

Kalenteri

Tiibetiläinen kalenteri on kuuaurinkokalenteri. Vuosi koostuu kahdestatoista kuukuukaudesta, joista kukin alkaa uudenkuun hetkellä. Jotta kuukaudet pysyisivät linjassa Auringon ja vuodenaikojen kanssa, kalenteriin lisätään karkauskuukausi (zla-bshol) noin joka kolmas vuosi (tarkalleen 67 kuukuukautta vastaa 65 aurinkokuukautta).

Erityisen omaleimaista tiibetiläiselle kalenterille on päivien numerointi. Jokaiselle kalenterivuorokaudelle annetaan se kuupäivän numero (tshes), joka vallitsee auringonnousun hetkellä. Koska kuupäivä (Auringon ja Kuun välinen 12 asteen kulmaero) on hieman lyhyempi kuin aurinkovuorokausi ja sen pituus vaihtelee planeettojen nopeuden mukaan, joskus kaksi auringonnousua osuu saman kuupäivän sisään. Tällöin kalenterissa on kaksi samannumeroista päivää peräkkäin (esim. kaksi kahdeksatta päivää). Vastaavasti, jos kuupäivä alkaa auringonnousun jälkeen ja päättyy ennen seuraavaa auringonnousua, kyseinen numero hypätään kokonaan yli kalenterista (esim. seitsemännen päivän jälkeen tulee suoraan yhdeksäs).

Tiibetissä kehittyi kaksi johtavaa kalenterilaskennan koulukuntaa: Phugpa ja Tsurphu. Ne käyttävät hieman erilaisia matemaattisia vakioita Auringon sijainnin määrittämiseen. Tämän vuoksi uuden vuoden (Losar) ja buddhalaisten juhlapäivien ajankohdat voivat toisinaan poiketa yhdellä päivällä tai jopa kokonaisella kuukaudella eri luostareiden välillä.

Nag-tsi ja viisi elementtiä

Siinä missä valkoinen astrologia laskee taivaankappaleiden sijainnit ja ilmoittaa milloin, musta astrologia (Nag-tsi tai Jung-tsi) tulkitsee energioiden laatua ja kertoo mitä tapahtuu. Se perustuu viiden elementin vuorovaikutukseen: Puu (shing), Tuli (me), Maa (sa), Rauta tai Metalli (lcags) ja Vesi (chu).

Elementit ovat jatkuvassa dynaamisessa vuorovaikutuksessa kahden perussyklin kautta. Äiti-poika-syklissä elementit synnyttävät toisensa: Puu on Tulen äiti, Tuli Maan äiti, Maa Raudan äiti, Rauta Veden äiti ja Vesi Puun äiti. Vihollinen-ystävä-syklissä ne hallitsevat toisiaan: Puu voittaa Maan, Maa patoaa Veden, Vesi sammuttaa Tulen, Tuli sulattaa Raudan ja Rauta leikkaa Puuta.

Perinteen myyttinen alkukuva on valtava kultainen kosminen kilpikonna (Sipa Khorlo), jonka Manjushri-bodhisattva loi. Kilpikonna makaa selällään avaruudessa: sen pää osoittaa etelään (Tuli), häntä pohjoiseen (Vesi), oikea kylki länteen (Rauta) ja vasen kylki itään (Puu). Sen vatsalle on kuvattu kaikki astrologian elementit, trigrammit ja eläimet universaalin järjestyksen suojaksi.

Eläimet ja kuusikymmentä vuotta

Kaksitoista eläinmerkkiä seuraavat kiinalaista järjestystä: Hiiri (byi), Härkä (glang), Tiikeri (stag), Jänis (yos), Lohikäärme ('brug), Käärme (sbrul), Hevonen (rta), Lammas (lug), Apina (spre'u), Lintu tai Kukko (bya), Koira (khyi) ja Sika (phag). Yhdistettynä viiteen elementtiin yang- ja yin-muodoissaan ne muodostavat 60 vuoden syklin (rabjung). Ensimmäinen rabjung alkoi vuonna 1027 jaa. Naispuolinen Tuli-Jänis -vuodella, jolloin Kalachakra tuotiin maahan.

Viikonpäivät ja tunnit jaetaan vastaavasti planeettojen ja elementtien hallintaan, mikä mahdollistaa ajan tarkan laadullisen analysoinnin mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Yhdeksän Mewa-ruutua

Mewa (kirjaimellisesti »syntymämerkki» tai »täplä») koostuu yhdeksästä maagisen Lo Shu -neliön numerosta. Jokaisella numerolla on oma värinsä, elementtinsä ja ilmansuuntansa, ja se heijastaa ihmisen menneiden elämien karmaa ja syvimpiä sielullisia taipumuksia:

Vuoden hallitseva Mewa laskee taaksepäin yhden askeleen joka vuosi, joten täydellinen paluu samaan Mewan, elementin ja eläimen yhdistelmään kestää 180 vuotta – kolme Rabjung-sykliä, jotka tunnetaan ylä-, keski- ja alasyklinä. Syntymävuoden Mewa on henkilön syntymä-Mewa, ja perinteiset käsikirjat antavat jokaiselle numerolle oman luonteensa: valkoiset numerot liitetään jumaliin ja hyvään onneen, musta kakkonen varhaisiin elämän koettelemuksiin ja keltainen viitonen äkillisiin sairauksiin ja menetyksiin. Syntymä-Mewasta johdetaan edelleen omat Mewat elämänvoimalle, keholle, vallalle ja onnelle, ja yhdessä niitä tulkitaan menneiden elämien karman ja nykyisten taipumusten peilinä.

Kahdeksan Parkha-trigrammia

Parkhat ovat I Chingin kahdeksan klassista trigrammia, jotka koostuvat kolmesta ehyestä (yang) tai katkonaisesta (yin) viivasta. Ne asetetaan kompassin kehälle osoittamaan kosmisia suuntia ja tiloja:

Parkhoista johdetaan kullekin ihmiselle neljä suotuisaa ja neljä epäsuotuisaa ilmansuuntaa kunkin vuoden aikana:

Viisi elämänvoimaa

Tiibetiläisen astrologian omaleimaisin ja käytännöllisin osa-alue on viiden henkilökohtaisen elämänvoiman laskenta. Nämä viisi voimaa kuvaavat ihmisen olemassaolon eri tasoja:

• Srog, elämänvoima: Olemassaolon perimmäinen ydin ja elämän pituus; liittyy sydämeen ja elinvoimaan.
• Lu, kehon voima: Fyysinen terveys, vastustuskyky ja kehon elinten toiminta.
• Wangthang, valta ja kyky: Sosiaalinen asema, taloudellinen menestys, karisma ja kyky saavuttaa päämääriä.
• Lungta, tuulihevonen: Onni, maine, suosio ja kyky välttää onnettomuuksia; hyvä tuulihevonen kantaa vaikeuksien yli.
• La, suojeleva sielu: Hienojakoinen energiakenttä, joka suojaa kehoa ja mieltä; shokki tai trauma voi irrottaa sen kehosta.

Astrologi vertaa ihmisen syntymävuoden viittä elämänvoimaa kuluvan vuoden viiteen elementtiin. Jos ihmisen elämänvoima kohtaa viholliselementin (esim. Puu-srog kohtaa Rauta-vuoden), vuodesta ennustetaan vaikeaa ja terveyttä uhkaavaa.

Vaikean vuoden varalle tiibetiläinen perinne tarjoaa runsaasti rituaalisia vastatoimia. Astrologi määrää luettavaksi tiettyjä mantroja, ripustettavaksi rukouslippuja (lungta) tuulen puhallettavaksi tai suoritettavaksi lhatse-rituaaleja elämänvoiman vahvistamiseksi.

Sowa Rigpa: astrologia ja lääketiede

Tiibetiläinen lääketiede, Sowa Rigpa (parantamisen tiede), ja astrologia ovat erottamattomia sisartieteitä. Lääkäri ei voi toimia ilman astrologista osaamista, eikä astrologi voi ymmärtää ihmistä tuntematta kehon luontoa. Lääketieteen perusteos Neljä tantraa (Gyushi) perustuu samaan viiden elementin kosmologiaan kuin astrologiakin.

Kaikki maailmankaikkeudessa ja ihmiskehossa muodostuu viidestä elementistä ja ilmenee kolmena perusenergiana eli kehonesteenä (nye pa sum):

Terveys määritellään näiden kolmen kehonesteen dynaamiseksi tasapainoksi. Sairaus syntyy silloin, kun jokin niistä kiihtyy tai heikkenee väärän ravinnon, elämäntapojen, vuodenaikojen tai kielteisten mielenliikkeiden seurauksena.

Lääketieteellinen astrologia

Koska ulkoinen aika ja kehon sisäinen aika liikkuvat yhtä jalkaa, tiibetiläinen lääkäri hyödyntää astrologiaa diagnoosissaan ja hoidossaan. Pulssinluennassa (rtsa-brtag) lääkäri ottaa huomioon kunkin vuodenajan hallitsevan elementin: keväällä Puu hallitsee ja maksan pulssi tuntuu vahvimmin, kesällä Tuli ja sydän, syksyllä Rauta ja keuhkot, talvella Vesi ja munuaiset, ja vuodenaikojen taitteissa Maa ja perna.

Kaikkein vaikuttavin lääketieteellisen astrologian sovellus on la-energian (suojelevan sielun) seuraaminen. Tiibetiläisen lääketieteen mukaan la liikkuu kuukauden 30 päivän aikana kehossa täsmällistä reittiä pitkin Kuun vaiheiden mukaan: uudenkuun aikaan se on isovarpaassa, täydenkuun aikaan päälaella, ja kuun loppua kohden se laskeutuu takaisin jalkoihin. Lääkäri ei koskaan saa tehdä leikkauksia, polttohoitoa (moxa) tai suoneniskua siinä kehonosassa, jossa la kyseisenä päivänä asuu.

Kallisarvoiset pillerit

Astrologinen ulottuvuus ulottuu myös farmakologiaan. Tiibetiläisessä kasvilääkinnässä lääkeaineiden kuusi makua ja kahdeksan tehoa johdetaan suoraan viidestä elementistä:

Kaikkein arvostetuimpia tiibetiläisiä lääkkeitä ovat rinchen rilbu eli kallisarvoiset pillerit, jotka sisältävät puhdistettua elohopeaa, kultaa, hopeaa ja kymmeniä jalokiviä ja rohdoskasveja. Niiden monimutkainen ja vaativa valmistusprosessi voidaan suorittaa vain tiettyinä astrologisesti suotuisina ajankohtina useiden viikkojen rukousten ja mantrojen säestämänä.

Tämä perinne kohtaa nykyään haasteita moderneissa lainsäädännöissä, jotka säätelevät raskasmetallien käyttöä. Tiibetiläiset lääkärit kuitenkin korostavat, että perinteinen tsotel-puhdistusmenetelmä muuntaa myrkylliset metallit myrkyttömiksi ja lääkinnällisiksi yhdisteiksi.

Perinteen ymmärtäminen tänään

Tiibetiläinen astrologia on yhä tänä päivänä erittäin elävä perinne. Men-Tsee-Khang julkaisee Lhasassa ja Intian Dharamsalassa joka vuosi virallisen almanakan (lo-tho), joka ohjaa luostareiden rituaaleja, kansallisia juhlia ja tavallisten perheiden arkea. Se osoittaa kunkin päivän suotuisat ja epäsuotuisat toimet aina tukanleikkuusta ja matkalle lähdöstä uuden talon rakentamiseen.

Tiibetiläinen lääketiede ja sen astrologia esitellään täällä kulttuurisena ja historiallisena perinteenä. Ne eivät korvaa ammatillista lääketieteellistä neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa, eikä perinteisiä valmisteita, erityisesti metalleja sisältäviä, tule koskaan nauttia ilman pätevää valvontaa.