Maasälpä ja feldspatoidit

Mikä pitää perheen koossa

Maasälvät ovat runkorakenteisia alumiinisilikaatteja, joiden rakenteessa on kaliumia, natriumia tai kalsiumia, ja ne muodostavat noin kuusikymmentä prosenttia maankuoresta. Ryhmä jakautuu kalimaasälpiin, joihin kuuluvat ortoklaasi ja mikrokliini, sekä plagioklaasisarjaan, joka ulottuu natriumrikkaasta albiitista kalsiumrikkaaseen anortiittiin.

Optiset ilmiöt johtuvat erkaantumisesta. Kun maasälpä jäähtyy hitaasti, sen ainesosat voivat erottua vuorotteleviksi mikroskooppisiksi kerroksiksi. Kun nämä kerrokset ovat sinisen valon aallonpituuden paksuisia, ne sirottavat valoa, mistä syntyy kuunkiven leijuva sininen hohde, jota kutsutaan adularesenssiksi. Kun kerrokset ovat paksumpia ja heijastavat valoa tietyissä kulmissa, syntyvät labradoriitin riikinkukkomaiset välkkeet eli labradoresenssi. Kun kiteeseen on sekoittunut kuparihiutaleita, saadaan aurinkokiven metallinen kimallus eli aventuresenssi.

Kaksi tämän luvun kivistä ei ole maasälpiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sodaliitti ja lapislatsulin lasuriitti ovat feldspatoideja eli maasälpävastineita, jotka muodostuivat olosuhteissa, joissa piidioksidia oli liian vähän todellisen maasälvän kiteytymiseen. Ne on ryhmitelty tähän, koska kidekemiallisesti ne kuuluvat tähän yhteyteen.

Miten se muodostuu

Maasälpä kiteytyy jäähtyvästä magmasta ja on hallitseva mineraali graniitissa, useimmissa vulkaniiteissa ja suuressa osassa metamorfisia kivilajeja. Jalokivilaatuinen aines vaatii hidasta jäähtymistä ja tilaa, mikä useimmiten tarkoittaa pegmatiitteja.

Klassinen kuunkivi oli peräisin Sri Lankasta ja Etelä-Intiasta, missä sitä on louhittu vuosisatojen ajan ja mistä hienoin sininen aines yhä saadaan. Labradoriitti kuvattiin Labradorista vuonna 1770, ja nykyisin sitä saadaan pääasiassa Madagaskarilta ja Suomesta, jonka erityisen värikästä muunnosta kutsutaan spektroliitiksi.

Amatsoniitti on lyijyn vihreäksi värjäämää mikrokliiniä, ja sen muinaisia lähteitä ovat Egyptin itäinen aavikko sekä esiintymät Etiopiassa ja Venäjällä. Kuparisulkeumia sisältävä aurinkokivi on Oregonin osavaltion nimikkojalo ja sitä louhitaan myös Intiassa.

Lapislatsuli muodostuu metamorfoituneessa kalkkikivessä, ja Sar-e-Sangin historiallista esiintymää Afganistanissa on hyödynnetty yli kuudentuhannen vuoden ajan.

Tämän perheen kivet

• Kuunkivi (ortoklaasi ja albiitti, Mohs 6). Adularesenssi, pinnan alla leijuva sinertävä hohde, syntyy kiteen sisäisten kerrosten sirottamasta valosta. Pyhitetty kuulle Intiassa, missä se on perinteinen matkaajan lahja.
• Labradoriitti (plagioklaasimaasälpä, Mohs 6). Harmaa, kunnes valo osuu siihen tuoden esiin riikinkukonsiniset ja kultaiset sävyt. Nimetty Labradorin mukaan 1770 ja keskeinen inuiittien kertomuksissa kiveen vangitusta revontulesta.
• Amatsoniitti (lyijypitoinen mikrokliini, Mohs 6). Sini-vihreä mikrokliini, jota työstettiin Egyptissä Kuolleiden kirjaa varten ja Mesopotamiassa jo sitä ennen. Nimetty joen mukaan, jonka varrelta sitä ei ole koskaan löydetty.
• Aurinkokivi (kuparihiutaleita sisältävä maasälpä, Mohs 6). Aventurisoiva maasälpä, joka välkähtää kuparisena käännettäessä. Oregonin nimikkojalo ja viikinkien aurinkokiviehdokas islanninsälvän rinnalla.
• Lasuriitti eli lapislatsuli (lasuriitti pyriitin ja kalsiitin kera, Mohs 5,5). Kivilaji, ei yksittäinen mineraali, jota on louhittu Afganistanin Sar-e-Sangissa kuusituhatta vuotta ja jauhettu ultramariiniksi, joka oli aikoinaan kultaakin kalliimpaa.
• Sodaliitti (Na₈Al₆Si₆O₂₄Cl₂, Mohs 5,5). Latsulia ilman kultahippuja ja murto-osalla hinnasta. Nimetty 1811, joten sen perinteet ovat täysin moderneja ja liittyvät lähinnä ajattelun selkeyteen.

Kauppanimet ja sekaannukset

Suurin sekaannus liittyy sanaan kuunkivi. Klassinen kuunkivi on ortoklaasia albiittikerroksin ja näyttää sinisen tai valkoisen hohteen. Sateenkaarikuunkivi, jossa näkyy monivärisiä välkkeitä, on valkoista labradoriittia eli plagioklaasia. Kauppanimi on vakiintunut, mutta kyseessä on kaksi eri mineraalia, ja kaikki väitteet yhteisestä muinaisesta perinteestä perustuvat niiden sekoittamiseen.

Opaliitti on keinotekoista lasia, jolla on maitomainen opalesenssi ja jota myydään kuunkiven, meri-opaalin ja lukuisten muiden nimien alla. Se on lasia, eikä tätä useinkaan kerrota ostajalle.

Amatsoniitti on selkeä, vaikka värjättyä vihreää kvartsiittia käytetään toisinaan sen korvikkeena. Aurinkokiveä jäljitellään kultakivellä, joka on kuparipitoista lasia 1600-luvun Italiasta.

Lapislatsulia jäljitellään värjätyllä jaspiksella, jota myydään sveitsiläisenä tai saksalaisena lapiksena, sekä hartsiin sidotulla jauheella. Sodaliittia myydään usein lapiksena; tunnusmerkkinä on, että lapislatsulissa on epäsäännöllisiä kultaisia pyriittihippuja, kun taas sodaliitissa on valkoisia juovia eikä pyriittiä lainkaan.

Rakenteesta johtuva huolenpito

Tämä perhe on kauneuteensa nähden hauras. Kovuudella 6 tai sen alle maasälpä naarmuuntuu kvartsipölystä, jota on tavallisessa huonepölyssä, joten kiillotettu kappale himmenee vuosien huolimattomassa käsittelyssä.

Vielä merkittävämpää on, että maasälpä lohkeaa kahteen suuntaan lähes suorassa kulmassa. Tämä tarkoittaa, että isku voi halkaista kiven siististi sen sijaan, että siitä vain lohkeaisi pieni pala. Erityisesti kuunkivi on tästä tunnettu, eikä se sovi sormukseen, jota pidetään työtä tehtäessä.

Puhdista pehmeällä liinalla ja haalealla saippuavedellä. Älä käytä ultraäänipesuria, sillä värähtely voi laajentaa lohkeavuushalkeamaa. Vältä äkillisiä lämpötilanvaihteluita.

Lapislatsuli vaatii erityishuomiota: se on huokoista, sisältää pehmeää kalsiittia ja hapot, mukaan lukien hiki, syövyttävät sitä. Pidä se loitolla kosmetiikasta äläkä koskaan liota sitä.