Labradoriitti

Mitä se todellisuudessa on

Trikliiniseen kidejärjestelmään kuuluva plagioklaasimaasälpä, jonka kovuus on Mohsin asteikolla 6 ja jolla on kaksi selkeää lohkeavuussuuntaa.

Tunnusomaista optista loistetta kutsutaan labradoresenssiksi, ja se perustuu eri ilmiöön kuin kuunkiven adularesenssi. Kiteen hitaan jäähtymisen aikana sen plagioklaasikoostumus erottui vuorotteleviksi mikroskooppisen ohuiksi lamelleiksi. Valo, joka heijastuu näiden kerrosten rajapinnoista, aiheuttaa konstruktiivista interferenssiä tietyillä aallonpituuksilla ja tulokulmilla. Siksi väri leimahtaa vain tietyistä suunnista: yhdestä kulmasta kivi heijastaa syvää sinistä, toisesta taas hehkuvaa kultaa.

Spektroliitti on kauppanimi poikkeuksellisen värikylläiselle suomalaiselle materiaalille, joka heijastaa koko sateenkaaren kirjon pelkän sinivoittoisen hohdon sijaan.

Valkoista labradoriittia, jossa on monivärinen hehku, myydään korualalla yleisesti nimellä sateenkaarikuunkivi.

Koska ilmiö on täysin suuntainen, kivenhiojat suuntaavat raakakappaleen huolellisesti saadakseen parhaan mahdollisen leimahduksen kiven etupinnalle. Huolimattomasti hiottu kivi voi näyttää tyystin himmeältä.

Mistä se on peräisin

Madagaskar on nykyään määräävä lähde ja toimittaa valtaosan markkinoiden rumpuhiotuista kivistä, koriste-esineistä ja kiillotetuista laatoista. Suomen Ylämaan esiintymä tuottaa spektroliittia.

Tyypillinen löytöpaikka on Paul Island Kanadan Labradorin rannikolla, josta herrnhutilaiset lähetyssaarnaajat löysivät mineraalin ja josta se kuvattiin tieteellisesti vuonna 1770.

Myös Venäjä, Meksiko, Ukraina ja Yhdysvallat louhivat materiaalia.

Yleisenä kivilajeja muodostavana mineraalina labradoriittia esiintyy laajalti; todellinen harvinaisuus ovat lohkareet, joiden lamellirakenne on riittävän tasainen luodakseen kirkkaan värileikin.

Mitä perinteet väittivät

Labradoriitilla ei ole vanhoja myyttejä Vanhassa maailmassa, sillä Eurooppa tutustui kiveen vasta vuonna 1770 eikä sitä aiemmin tunnistettu omana mineraalinaan.

Inuittien kertomus muodostaa ainoan merkittävän historiallisen pohjan: sen mukaan taivaan tulet olivat kerran vankina Labradorin rantakallioissa, kunnes soturi iski kiveen keihäällään ja vapautti suurimman osan valoista taivaalle jättäen pienen osan kiven sisään. Tämä tarina nojaa kiven todelliseen löytöpaikkaan ja sen näkyvään luonteeseen, mikä antaa sille vankemman pohjan kuin myöhemmille esoteerisille tulkinnoille.

Kaikki muut merkitykset ovat uusia, peräisin viime vuosikymmenten kristallikirjallisuudesta: muodonmuutos, auran suojaaminen, intuitio ja kätketyn havaitseminen.

Nämä tulkinnat ovat luontevia, sillä ne kumpuavat suoraan kiven fyysisestä olemuksesta: se ei herätä huomiota, ennen kuin katselukulma vaihtuu.

Kuinka sen kanssa työskennellään

Käytännöllisin näkökulma on samalla ilmeisin: labradoriitti sopii tilanteisiin, jotka näyttävät aivan toisenlaisilta heti, kun katselukulmaa vaihtaa. Se palvelee pohdinnoissa, joissa herää epäilys, että näkyvillä on vain asian toinen puoli.

Sitä myydään runsaasti rumpuhiottuina kivinä, kämmenkivinä ja hiottuina laattoina; laaja sileä pinta tuo värileikin parhaiten esiin. Pienet rumpukivet näyttävät usein vain vaatimatonta heijastusta.

Kovuuden 6 ja kahden lohkeavuussuunnan vuoksi se soveltuu riipuksiin tai taskukiveksi paremmin kuin jatkuvassa käytössä oleviin sormuksiin. Sitä ei kannata kantaa taskussa irrallaan avainten seassa.

Puhdistus tehdään pehmeällä liinalla ja haalealla saippuavedellä, ilman ultraäänipesulaitteita.

Valitse kivi mahdollisuuksien mukaan henkilökohtaisesti ja pyöritä sitä valossa ennen ostopäätöstä: valokuvat tallentavat kiven aina vain ja ainoastaan sen kaikkein edullisimmassa asennossa.

Harkittu ostaminen

Täydelliset väärennökset ovat harvinaisia, sillä kaunis luonnonmateriaali on säilynyt hinnaltaan kohtuullisena.

Sudenkuopat liittyvät nimikkeisiin ja viimeistelyyn. Nimi spektroliitti kuuluu oikeutetusti vain suomalaiselle materiaalille, vaikka kauppiaat käyttävät sitä toisinaan mistä tahansa värikkäästä kappaleesta. Sateenkaarikuunkivi puolestaan on valkoista labradoriittia houkuttelevamman myyntinimen alla.

Joihinkin kappaleisiin lisätään taustalle lakkaa tai tumma pohjustus hohdon voimistamiseksi, minkä paljastaa epäilyttävän tasainen sävy, joka voi kulua reunoilta pois.

Dikroista lasia kaupataan toisinaan toreilla labradoriittina, mutta sen erottaa liian säännöllisestä loisteesta.

Tavallisin pettymys ei johdu petoksesta vaan epäonnistuneesta hionnasta: kivi, joka on sahattu välittämättä sisäisistä lamelleista, tuskin heijastaa valoa, kun taas myyntikuvat esittelevät nimenomaan sen ainoan pisteen, jossa se loistaa.